Manifesti

Tämä manifesti on kartta, siitä löytyy aloituspiste ja päämäärä ja näiden välistä merkkipaaluja. Päämääränä on parempi ja kestävämpi maailma. Maailma, jossa voimme elää yhdessä vahingoittamatta ja riistämättä toisiamme ja ympäristömme. Merkkipaalut voi nähdä ideologisina näkökantoina, lupauksina, unelmina. Tienä johonkin parempaan!

Aloituspiste

Elämme globaalissa kapitalismissa, emmekä voi tarkastella Suomen kaltaista yhteiskuntaa katsomatta isompaa kuvaa. Me viemme tuotteitamme yli 150 maahan ja tuomme tuotteita lähes yhtä monesta. Tämä on yli kaksi kolmasosaa maailman maista. On lähes mahdotonta elää täällä ilman suoraa tai epäsuoraa yhteyttä suureen osaan maailmasta. Meillä on kuitenkin vain vähän tietoa päivittäisten valintojemme vaikutuksista globaaliin ympäristöön tai ihmisiin, jotka ovat tuotteet valmistaneet, emmekä juurikaan tunne tuotteiden todellisia tuotanto-olosuhteita. Tiedostamme vain harvoin valintojemme vaikutuksia, vaikka samalla päivittäiset valintamme vaikuttavat koko maailmaan. Oikeutamme omat valintamme – jonka seurauksia emme tunne – erinäisillä väitteillä: meidän on pakko mennä autolla koska muuten emme ehdi perille, meidän on pakko ostaa se tai tämä tuote koska meillä ei ole aikaa tai varaa kestävämpään ratkaisuun. Usein meillä myös syntyy kuva elämämme näennäisestä kestävyydestä, vaikka faktat puhuvatkin sitä vastaan. Vertaillessamme valitsemamme vaihtoehto saattaa toki olla toista vaihtoehtoa kestävämpi, mutta se ei vielä takaa valinnan kestävyyttä sinänsä.

Tiedämme totuuden! Päivittäin käytössämme olevat tuotteet ovat liian usein tuotettu olosuhteissa, joita emme hyväksyisi täällä. Nämä tuotteet tuhoavat luontoa tavoilla, jotka olemme jo kymmeniä vuosia tuominneet Suomessa. Ihmisiä, jotka näitä tuotteita valmistavat, hyväksikäytetään tavoilla, joita emme osaa edes kuvitella kohdistuvan meihin tai meidän kohdistavamme niitä kehenkään toiseen. Vaikka tiedämme kaiken tämän, emme muuta toimintaamme. Elämme tämän tiedon ja häpeän kanssa ja koetamme legitimoida asemamme parhaamme mukaan, usein pyrkimällä tekemään toimintamme seuraukset näkymättömiksi. Vaikka toimimmekin paikallisesti, meidän on pakko oppia ajattelemaan kansainvälisesti. Meidän on oltava valmiita ottamaan vastuu yhteisestä ja se saattaa tarkoittaa, että joudumme luopumaan joistain mukavuuksista, joihin olemme tottuneet.

Olemme myös huomanneet, että kapitalismin väittäminen vapaiksi markkinoiksi on valhe, ja tuotanto kysynnän ja tarjonnan mukaan on vain esirippu. Järjestelmässä, joka perustuu jatkuvasti kasvavaan voittoon, voittoa tuottavia tuotteita suositaan. Näitä ovat mahdollisimman halvat ja mahdollisimman suuren riippuvuuden aiheuttavat tuotteet. Tällaisia tuotteita voi myydä erittäin suurella voitolla ja/tai erittäin paljon. Tuotteiden kysyntä luodaan aggressiivisella mainonnalla, markkinavoimin tuotetuilla tutkimustuloksilla ja laeilla, jotka ovat syntyneet markkinoiden lobbauksesta. Kapitalismiin perustuva markkinatalous ei suosi yhteishyvää luovia tuotteita eikä tuotteita, jotka perustuvat ja tukevat ihmisten ja ympäristön kestävyyttä. Kuvitelmamme – ja pelkomme – että mikäli kapitalismi romahtaa kaikki kehitys lakkaa ja yhteiskunnat taantuvat satoja vuosia ajassa taaksepäin, on myös väärä. Ainoastaan silloin kun teknologinen kehitys on avointa ja meillä on yhdessä mahdollisuus kehittää sitä ilman voiton pakkoa, ilman piilottamisen ja salassa pitämisen pakkoa, voimme yhdessä luoda ja tuottaa keksintöjä, jotka aidosti suosivat ihmiskunnan ja kaiken luonnon kestävyyttä.

Vaalit

Vaaleissa on kyse lupauksista, sekä konkreettisiin muutoksiin että ideologisiin arvoihin liittyvistä lupauksista. Nämä lupaukset usein hajoavat palasiksi ja kompromisseiksi, kun hallitustyö ja arkinen politiikka alkaa. Tämä on välttämätöntä tehtäessä suuria linjauksia ja yhteisiä päätöksiä. Valitettavasti tällä hetkellä näkemissämme kompromisseissa on vain erittäin pienen muutoksen siemen. Ne rakentavat edelleen markkinakeskeistä, kapitalistista maailmaa. Nämä pienet muutokset, joita näemme tehtävän, voivat tehdä elämän osittain helpommaksi joillekin pienille ryhmittymille. Tästä huolimatta maailma menee päin helvettiä. Emme voi enää ummistaa silmiämme ekologiselta kriisiltä, jonka olemme itse aiheuttaneet, emme lajien joukkotuholta, emme elinympäristöjen tuhoamiselta emmekä kanssaihmistemme orjuuttamiselta. Emme voi kieltää sitä tosiasiaa, että elämäntapamme ja etuoikeutemme ovat satojen ja jopa tuhansien vuosien ajan rakentuneet kanssaihmistemme ja luonnon riistämiselle ja orjuuttamiselle ja siten myös oman asemamme kurjistamiselle. Meistä on tullut itsepetoksen mestareita mutta nyt on tullut aika myöntää itsellemme, että elämme yli varojemme, että syömme kakusta enemmän kuin meille kuuluu. On tullut aika näyttää, minkälainen kestävä yhteiskunta voisi olla.

Saavuttaaksemme päämäärämme, todellisen muutoksen, tarvitsemme vahvaa ideologiaa, intohimoa ja päättäväisyyttä, tarvitsemme unelman jostain paremmasta. Meidän on autettava toisiamme auttamaan toisiamme. Valtio on meidän. Se on meidän työkalumme, ja voimme käyttää sitä ohjataksemme yhteisen elämämme oikeaan suuntaan. Olemme tottuneet siihen, että jokin auktoriteetti kantaa meistä vastuun, opettaja tiedostamme, lääkäri terveydestämme, poliitikko yhteiskunnallisesta panostuksesta. Varmistakaamme siis, että käytämme valtiota auktoriteettina, joka ohjaa meitä kestävään elämään, kunnes jonain päivänä tunnemme itseämme, yhteisömme ja ympäristömme tarpeeksi hyvin tehdääksemme tarvittavat päätökset itse, omissa lähiyhteisöissämme.

Miten toimia, jotta saavutamme tämän unelman?
Meidän pitää aloittaa nykytilasta:
Aloitamme perustulolla

Elääksemme ja kehittyäksemme tarvitsemme perusturvaa ja ensimmäinen askel kohti kestävää yhteiskuntaa on varmistaa, että kaikilla on jotain mistä elää. Ruokaa pöydällä, katto pään päällä ja mahdollisuus tehdä jotain merkityksellistä. Kenenkään ei pidä joutua olemaan ratas koneistossa, joka on tuhoisa ja niin iso että sen keskellä omien tekojen merkitystä ja seurauksia ei pysty käsittämään.

Emme saa purettua kapitalismia yhdessä yössä. Voimme kuitenkin aloittaa jakamalla varat siten että kenenkään ei tarvitse raataa orjana samalla kun toinen elää yltäkylläisyydessä. Perustulo on ensimmäinen askel tätä kohti. Tutkimukset osoittavat että yhteiskunnamme suurin puute on aika. Me tarvitsemme kaikki aikaa toisillemme. Meidän on hiljennettävä yhteiskuntamme tahtia, jotta voimme elää kestävästi. Se on mahdollista vain jos kaikille turvataan perustulo. Yhteiskunta on olemassa, jotta kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus kestävään elämään.
Varat perustuloon löydämme esimerkiksi puolustusbudjetista, jo voittoa tekevien suuryritysten tuista, asettamalla katot tuloihin ja omistuksiin. Jos jossain näyttää olevan liikaa resursseja, niin luultavasti myös on. Päämääränä on yhtäläinen ja kestävä elämä kaikille.

Tulemme tarvitsemaan rajoituksia

Meidän tulee kieltää kaikki, mikä planeettamme tuhoaa. Ei ole olemassa mitään perusteluja millä oikeuttaa mahdollisuus kuluttaa tuotteita, jotka ovat orjatyöllä valmistettuja. Tai tuotteita, jotka tuhoavat elinympäristöjä, lähellä tai kaukaa. Niin kauan kun ylläpidämme kansallisvaltiota, valtavaa mekanismia jonka puitteissa perustaa lakeja ja valvoa niiden noudattamista, meillä on yksinkertainen mahdollisuus kieltää näiden tuotteiden tuotanto, tuonti ja myynti.
Kenenkään ei tarvitsi olla miljonääri tai erityisasiantuntija voidakseen elää kestävästi. Emme voi vaatia, että kaikilla on jokaisen tuotteen elämänkaaresta tietoa tai mahdollisuus hankkia kaikkea tietoa. Siksi ei-kestäviä tuotteita ei tule olla saatavilla. Kenenkään ei tule tietoisesti voida käyttää, tai epätietoisuuttaan joutua käyttämään, näitä tuotteita.

Turvataan oikeus hyvään elämään

Oikeudet luonnon tarjoamiin varoihin kuuluu kaikille jotka elävät luonnossa, ihmisille ja muille lajeille. Suuryrityksillä ei saa olla oikeutta monopolisoida, omistaa ja käyttää näitä varoja vain harvojen hyödyksi ja voitoksi. Näemme liian usein, että voitot ovat yksityisiä mutta riskit yhteisiä. Osakkeenomistajat ja pomot rikastuvat samalla kun luonto ja siinä elävät saavat maksaa kymmenkertaisen hinnan.

Niissä määrin kuin tarvitsemme luonnonvaroja, tulee meidän hyödyntää niitä kestävästi, sopusoinnussa muun luonnon kanssa ja jakaa hyödyt tasapuolisesti. Ei ole kestävää jos yksittäinen yritys tai henkilö saa kaikki hyödyt itselleen. Valtion tulisi suojella luontoa ja kieltää riistoyritykset, jotka ohjaavat yhteiset luonnonvaramme harvojen taskuihin. Suomessa meidän tulee myös ratifioida ILO169-sopimus alkuperäis- ja heimokansojen oikeuksista ja antaa saamelaisille heidän tarvitsemansa maat takaisin.

Elääksemme tarvitsemme yhteisöjä

Jotta voimme löytää vaihtoehtoja globaalille kapitalismille ja samalla tapoja elää kestävästi maapallolla meidän pitää tukea ja ohjata yhteiskunnan varoja heille, jotka haluavat kehittää kestäviä yhteisöjä. Annetaan näiden yhteisöjen syntyä valtion mailla, annetaan vuokralaisten hallita omia talojaan. Otetaan mallia ryhmistä, jotka ovat löytäneet avaimet kestävään elämäntapaan, ekologisesti ja sosiaalisesti – annetaan heille mahdollisuus jakaa tietoa ja toimia esimerkkeinä kestävästä yhteiselosta, uusista teknologioista, kestävästä kehityksestä.

Kestävään elämään ei ole ainoastaan yhtä ratkaisua. Tarvitsemme yhteisöjen moninaisuuden, joiden ainoa yhtäläinen perusta on yhdessä toimiminen tavalla, joka ei tuhoa ympäristöä. Tarvitsemme monimuotoisia yhteisöjä, joissa rauha tai rakkaus eivät jää naiiveiksi utopioiksi. Meidän tulee tukea yhteisöjen syntyä ja kehitystä ja yhteiskuntana luoda aikaa, paikkoja ja mahdollisuuksia löytää toisemme ja olla luovia. Tämän päivän hektisessä, individualistisessa ja yksinäisessä maailmassa näitä tiloja ei ole. Kapitalistien pelko siitä, että yhteenkuuluvuutemme on kapitalismin loppu aiheuttaa sen että valtio vaikeuttaa ja torjuu yrityksiämme organisoitua. Meidän on rikottava eristyksemme, ja lopetettava yhteisöjemme rakentaminen markkinoiden tarjoamien raamien puitteissa. On aika rakentaa yhteisöjä omilla ehdoillamme. Samalla yksityisen omistuksen rajat haalistuvat ja opimme näkemään miten voimme yksilöinä kurottaa omia rajojamme pidemmälle. Meistä tulee kollektiivi, yhteisö. Ilman edellä kuvailtua yhteisöjen moninaisuutta ja itsenäisyyttä emme voi elää kestävää elämää.

Kaipaamme koulutusta

Elääksemme yhdessä meidän täytyy oppia kolme taitoa. Meidän pitää oppia tuntemaan itsemme, jotta hankkimamme tiedot ja taidot eivät mene hukkaan, jotta pystymme toimimaan ja puuttumaan vääryyksiin. Jotta voimme kunnioittaa ja vaalia muita ja muuta, meidän on opittava kunnioittamaan itseämme ja olemaan oma itsemme.

Meidän pitää oppia toimimaan ryhmässä ja oppia järjestäytymisen taito. Ryhmässä kaikilla ei ole samoja tietoja tai edellytyksiä ongelmien ratkaisuun. Mutta kun osaamme järjestäytyä ja toimia ryhmässä ilman että sorramme toisia tai itseämme, kaikkien taidot saavat tulla esille. Yhdessä voimme ratkaista kaikki ongelmat.

Kolmantena taitona meidän on tiedettävä, miten etsiä tietoa, miten arvioida sitä ja miten soveltaa sitä käytännössä. Koulutuksen ei tule keskittyä niinkään tarjoamaan kaikille samaa tietoa, riippumatta siitä miten vastaanottavaisia olemme. Tietoa on yltäkylläisesti tarjolla ja meidän tulee oppia käsittellä sitä. Näiden kolmen taidon avulla mikään kriisi ei tule olemaan liian suuri. Koulutuksen tulee auttaa meitä oppimaan, miten yhteisöjä luodaan ja miten niissä toimitaan kestävästi.

Autonomiaa toimiville yhteisöille

Ryhmittymät, jotka ovat muodostuneet kestävän elämäntavan pohjalle ja löytäneet ratkaisuja kestävään elämään, tulee voida itse määrätä omasta yhteisöstään ja ympäristöstään. Autonomian suominen ja valtion pilkkominen pienempiin osiin ei merkitse kaaosta. Päin vastoin, kun päätökset omasta lähiympäristöstä syntyvät paikan päällä, niistä tulee kestävämpiä. Vaikka meillä olisikin pienempiä, itsehallinnosta nauttivia yksikköjä, se ei tarkoita etteikö isompia yksikköjä voisi olla olemassa. Pienemmät yksiköt tekevät yhteistyötä asioissa, jotka heitä koskee ja koskettaa mutta päätöksenteko tapahtuu alhaalta ylöspäin. Näin varmistetaan kestävä elämä kaikille. Tämänhetkinen järjestelmä ei tässä onnistu.

Maailma voi olla paikka, jossa kaikki ovat sitoutuneet ympäristön vaalimiseen, ja siihen että emme orjuuta emmekä käytä toisiamme hyväksi. Voimme kaikki sitoutua siihen, että me jaamme resurssit ja autamme avun tarpeessa olevia, maapallon suomissa kohtuullisuuden rajoissa. Riski on olemassa ettemme kaikki onnistu elämään kestävästi mutta tasapaino löytyy ajan myötä.

Meidän pitää avata rajat ja purkaa valtiokoneisto

Se, että elämme kansallisvaltion rajojen sisällä niitä puolustaen ja samalla käytämme hyväksi ympäristöä, eläimiä ja ihmisiä näiden rajojen ulkopuolella (ja sisällä) on häpeällistä. Kaikilla tulee olla mahdollisuus rakentaa kestäviä yhteisöjä. Maailma kuuluu kaikille.

Niin pitkään kun yhteiskuntamme on rakennettu sorrolle, väkivallan uhkalle ja toisten hyväksikäytölle tulemme aina olemaan peloissamme. Peloissamme siitä, että meitä odottaa sama kohtalo. Siksi meidän kuuluu ensisijaisesti muuttaa oma yhteiskuntamme, jotta uskomme ihmiskuntaan voi palautua.
Pikku hiljaa, kun yhä useampia autonomisia ryhmittymiä perustetaan ja saamme luotua toimivia elimiä yhteistyötä varten, voimme purkaa tämänhetkistä valtiokonetta ja korvata se autonomisten ryhmittymien orgaanisella yhteistyöllä. Keinotekoiset rajat tulevat olemaan tarpeettomia, yhtä lailla kuin maan raja ei merkitse mitään pöllölle, hirvelle, sammaleelle tai elefantille.

Päämäärä

Reaalipolitiikka on vaaleissa toissijaista. Vaaleissa etsimme henkilöä jolla on mielestämme oikea arvomaailma, etsimme unelmaa ja etsimme henkilöä, jolla on perspektiiviä ja joka on sitoutunut tekemään töitä tämän maailman eteen. Jos en poliitikkona ensisijaisesti rakenna vahvaa arvopohjaa, tipahdan osaksi käynnissä olevaa reformia, jonka suunnan tänä päivänä määrittää nopea ja tehokas lobbaus.

Lyhyessä manifestissani kuvaan mahdollista tietä kohti parempaa, kohti kestävämpiä tapoja järjestäytyä elämään ihmisinä. Mitä lähemmäksi kohti utopiaa pääsen tekstissäni, sen usvaisemmaksi ja unelmankaltaisemmaksi kuvaukseni muuttuu, koska tässä ei ole kysymys yhden henkilön unelman toteuttamisesta. Individualismi ja oman voiton tavoittelu on johtanut siihen, miltä maailmamme nyt näyttää. Aloittakaamme tänään luomaan yhteisöjä, joissa kaikki löytävät oman paikkaasa. Näin liikumme hitaasti mutta varmasti kohti maailmaa, josta yhdessä unelmoimme. Kollektiivinen utopia, oikea elämä, kaikkien ehdolla.

Olemme jo matkalla kohti moniarvoisempaa maailmaa. Unelma on moniääninen, kollektiivinen maailma, jossa meitä johdattavat muutamat yksinkertaiset peruskivet: kukaan ei saa tuhota omaa tai toisten elinympäristöä, kenenkään ei kuulu orjuuttaa toista tai olla orjuutettuna. Päästääksemme siihen pisteeseen meidän on aloitettava hidastamalla tempoamme ja tarkastelemalla sitä, mitä olemme tekemässä. Meidän tulee kuoria pois kaikki ne kuoret, jotka estävät meitä näkemästä miten elämme ja huomata että ennen kun kaikille on taattu hyvä elämä, mitään todellista edistystä ei ole tapahtunut. Kaikki edistysaskeleet, joista tällä hetkellä puhumme, ovat rakennettu toisten takaiskuista. Vapaus, josta tällä hetkellä nautimme, on vain kulissi. Voimme jatkaa siinä uskossa, että yhteiskuntamme ja yltäkylläisyys josta nautimme, ei perustu toisten ihmisten tekemään työhön tai luonnon riistoon. Että loputon kasvu on mahdollinen.

Tai voimme etsiä toisen tien. Se ei löydy tekemällä minimaalisia muutoksia, jotka perustuvat samoihin vanhoihin olosuhteisiin ja ainoastaan peittävät nämä uusien hienojen kulissien taakse. Voimme lopettaa syyllistämisen, toisten syyttämisen ja sormella osoittelun. Voimme sen sijaan käyttää voimamme etsimiseen, löytämiseen ja jakamiseen. Voimme kulkea kaunista tietä, yhdessä. Me kutsumme kaikki mukaan, inspiroitumaan ja luomaan omia yhteisöjään. Ja me inspiroidumme muista yhteisöistä, tämänhetkisistä ja tulevista.

Voimme kohdata toisemme ja etsiä uusia suuntia, luoda suuria linjoja, ja ne joilla on resursseja voivat jakaa niitä. Me kaikki etsimme yhteisöä. Me kaikki tarvitsemme yhteisöä. Ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö teollista tuotantoa pidä vähentää, ja kollektiivisen yhteisöllisyyden lisääntyä. Että rajat pitää avata. Yhteisöjä muodostuu parhaillaan, tulkaamme myös me yhteen! Otetaan valtio takaisin työkaluksemme, jonka avulla voimme toteuttaa yhteisiä unelmiamme, käyttäkäämme valtiokoneistoa kapitalismin purkamiseen mahdollisimman rauhanomaisesti ja sulavasti. Tulevaisuudessa saamme toivottavasti purkaa myös kansallisvaltion ja luoda yhteisöllisempiä ja kestävämpiä elämänmuotoja. Jonain päivänä globaali kapitalismi on pelkästään surullinen luku historiassa, kuten feodaalivaltio oli aikanaan.